Oon ollut viime päivät kipeenä ja se on pistänyt mut vähän mietiskelemään...
Sairastaminen ja terveys on mysteerejä.
Siis mulle ainakin. Moni on löytänyt terveyden äärelle. Mä en aivan.. Oon aika usein flunssassa (tai nuhassa, en tiä onko näillä joku ero ? Kuitenkin siis se meno kun räkää riittää, kurkku ja pää on kipeet ja yskittää).
Oon siis sellaisella löytöretkellä terveyden(kin) luo.
Terveys on varmasti hurjan suuri käsite, flunssa vähän pienempi. Jaan tänään ajatuksiani lähinnä omasta flunssasta, mutta ehkä nää ajatukset valuu vähän levälleen, omaan terveyteen ja sairastamiseen liittyen.
Jos kysyy ihmisiltä neuvoja flunssalta säästymiseen ja flunssan taltuttamiseen, on vastauksia yhtä monta kuin vastaajaa. Ja kaikki ovat varmasti osaltaan oikeassa. Musta on aina mukava kysellä ja mukava tunnustella mikä mulle resonoi aina silloisella kohdalla, missä oon itsessäni menossa.
Mä yritän hahmottaa ja löytää terveyden äärelle haalien ja tunnustellen vähän joka osa-aluetta elämässäni ja jotenkin niinkuin päivittää kaikkia alueita kerralla miniaskelin eteenpäin. Oon tuumannut niin, että en mä pääse kovin pitkälle jos mä keskityn täysillä vaikka vain johonkin tai joihinkin tiettyihin osa-alueisiin, jos muut laahaa perässä ja vetää alaspäin. Joten pienin askelin vähän joka aluetta.
Yks tärkeimmistä teemoista on tällä hetkellä mun mielestä kehon viestien kuunteleminen. Oon vasta opettelemassa sen kuuntelua ja niiden viestien huomioimista, mutta näen jo tässä alkutaipaleella että siellä on valtava viisaus valjastettavana.
Myös todella iso tekijä kaiken terveyden pohjalla on mun kohdalla itsearvostus ja siinä olevat puutteet. Tämä on itseasiassa tosi isossa roolissa kaikilla mun elämän osa-alueilla ilmenevissä haasteissa ja se vaikuttaa just suoraan siihen, miten mä kohtelen itseäni ja kehoani.
Mut niin
Oon kokeillut monenlaista konstia varsinkin siinä kohtaa kun oon tuntenut et oon tulossa kipeeksi. Oon taistellut flunssaa vastaan tankaten echinoforcea, c-vitamiinia, sinkkiä ja d-vitamiinia (moni varmasti lisäisi tähän listaan vielä monta muuta tärkeää droppia). Ja tää auttoi mua muutaman flunssan taltuttamisessa. Sit kun se ei enää toiminu, aloin ajattelee, että hyväksyntä ja pelosta luopuminen on ratkaisu. Kun aloin tuntee että alan tulla kipeeksi, palautin itseni tyyneyden tilaan ja hyväksyin sen, että jos sairaus on tullakseen, niin se tulee syystä ja että mulla on siitä sitten jotain opittavana. Ja että ainakin se kertoo sen, että mun täytyy hidastaa tahtia ja keskittyä olennaisimpiin asioihin. Joten mä hidastin ja keskityin vain yksinkertaisiin, pieniin tärkeisiin juttuihin. Ja tämäkin resepti toimi muutaman flunssan taltuttamiseen alkutekijöihinsä. Tällä kierroksella tuokaan resepti ei enää toiminu.
Nyt oon ollut kipeenä reilun viikon ja en oo suuremmin tuskaillut, oon pystynyt hyväksymään että "tässä sitä nyt sit ollaan ja röhnötetään ja selataan sit vaikka somea 13 tuntia päivässä, kyllä tää pian ohi menee kun ei panikoi". Mut sit alkoi vähän tuntuu ettei oikein mee ohi... Viikonloppuna juttelin erään valoisan kanssa sairastamisesta instagramissa ja hänen neuvo oli, että kun alkaa tuntee että on tulossa kipeeksi, niin hän alkaa silloin olemaan "täysin mahtava", koska kipu ja mahtavuus ei mahdu samaan olemukseen. Tää oli mun mielestä mielenkiintoinen, hauska näkökulma. Mä palasin ajatuksissa sinne mun sairastumisen alkulähteille ja hoksasin, että mulla oli ollut just ennen sairastumista tosi mahtava olo! Virtaavampi ja elinvoimaisempi kuin ehkä vuosiin. Miten mä sit silloin tulin kipeeksi...? Miks mun vastustuskyky just silloin "petti"...?
Aloin pohtimaan, että oisko tässä nyt kysymys siitä, että mun järjestelmä ei oikein kestä jos on "liian" kevyttä ja virtaavaa.. Tietyllä tavalla tarinaan, jota aina oon kertonut itsestäni ja itselleni, on liittynyt kärsimystä. Niinkuin kaiken pohja minussa olisi kärsimys. "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat". Niinkuin se arvokkuus, viisaus ja itsearvostus olisi riippuvainen siitä kärsimyksen määrästä... Ja jos on kevyt ja virtaava olo niin järjestelmä menee ihan jökkiin että "mitä se tämä tämmöinen on?? Uutta ja omituista, eli ei varmaankaan turvallista! "
Tätä aion alkaa nyt kyllä kyseenalaistaa..
Kun pohdin tätä ystävän kanssa, kertoi hän kuulleensa joltain sellaisen viisauden, että itseasiassa on helpompi kantaa kärsimystä, keveyden ja valon kantaminen on haastavampaa... Aika havahduttavaa!
Joo eli summasummarum. Seuraavan kerran kun tunnen että oon tulossa kipeeksi, kokeilen sitä, että alan olee supermahtava (yritän tässä alkaa ettii mitä se mun kohdalla tarkoittaa), harjoittelen sydämen avaamista ja kysyn itseltäni "How much light can you carry?" (tää ystäväni jakama viisaus oli siis alunperin englanninkielinen ja pidän siitä. En yleisesti vaihda englannin kieleen puhuessani itselleni) ja muistutan itseäni että olen kaiken keveyden, elinvoiman ja terveyden arvoinen! Ja sit vähän näiden tueksi luonnon omia rohtoja. Jos muistan niin voi sit kertoo miten toimi.
Onneks nyt tältä erää alan olee jo terve. Yskimistä aiheuttava kutina kurkussa vaivaa vielä hieman, mut muuten oon jo aika mahtava!
Kevyttä ja virtaavaa kesäkuuta Sinulle! <3